Tämä oli perinteinen täytekakku, jossa oli tosi raikas täyte, jossa oli rahkaa, kermavaahtoa ja omatekoista Ruhtinatar-hilloa (metsävadelma-mustaherukka). Lisäsin joukkoon kokonaisia pensasmustikoita ja puutarhavadelmia. Kakku oli kapea ja korkea, mutta siitäkään ei kuvaa nyt ole. Spritsaukset olisivat todellakin voineet olla nätimmätkin, mutta suklaa jo jämähti liikaa. Onneksi ei vaikuttanut makuun :)
Tässä oli Amarula-liköörikakku. Jos ei tämä likööri ole tuttu, niin kerrottakoon, että se muistuttaa jonkin verran Baileys- kermalikööriä, mutta pohjana käytetään marulapuun hedelmiä, jotka kypsänä ovat keltaisia ja niissä on paljon C-vitamiinia. Puu kasvaa Afrikassa Saharan eteläpuolella. Päällä olevat keltaiset koristeet ovat kumkvatteja.
Onneksi mennään kevättä kohden ja kuviltakin voi odottaa vähän enemmän kunhan kuvaaja vaan pitää huolta, että akku on ladattu!
]]>
Ensimmäisenä pari viikkoa Amerikan matkan jälkeen kokeilin Martha Stewartin ohjeilla Red Velvet -kuppikakkuja ( ohjeen löysin googlettamalla em. hakuehdoilla). Minulla ei ollut uskallusta käyttää ohjeen mukaista määrää punaista väriä, joten vähän hailakoiksi väriltään jäivät, mutta muuten ihan syötäviä. Tuo kreemi tuossa päällä kruunasi kyllä kokonaisuuden. Nuo pienet sydän nonparellit toin New Yorkista leivontatarvikekaupasta.
Halloween-leivonnaisena tein tänä vuonna Kodin kuvalehdestä napatulla ohjeella juustokakun. Tässä on värit selvästi ajateltu Halloweeniin sopiviksi. Pohjan päälle levitettiin kerros lakkoja ennen juustomassan lisäämistä ja paiston jälkeen päälle kaadettiin Hopeatoffeesta tehty kinuski. Itse en näistä mustista jutuista pidä juurikaan nestemäisinä versioina enkä edes lakritsijäätelöstä vaikka salmiakin ystävä olenkin, joten tämä versio palveli lähinnä mieheni makunystyröitä. Erilainen ja erikoinen, mutta varmaan ihan syötävä...
EDIT: Tämän kakun ohjetta oli kysytty ja laitan sen tänne kun vihdoin reseptin lehtipinoistani löysin. Mieheni kyllä kaikenlaisten lakritsiversioiden vuoksi piti kakusta ja söin kyllä sitä itsekin, vaikka ilman lakritsia olisi minulle mieluisampi.
LAKKA-LAKRITSIKAKKU:
pohja:
200g digestivekeksejä, 100 g voita. Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita ja painele 22-25 cm irtopohjavuoan pohjalle.
täyte:
2,5 dl lakkoja, 600 g maustamatonta tuorejuustoa
1.5 dl sokeria, 2 tl vaniljasokeria
1 prk ranskankermaa (200g)
3 kananmunaa
Sekoita tuorejuusto, sokerit ja ranskankerma tasaiseksi, lisää munat yksitellen joukkoon. Levitä valutetut lakat kakkupohjan päälle (säästä muutama koristeeksi), kaada tuorejuustotäyte ja paista 185 asteessa uunin keskitasolla noin 50 min. Jäähdytä kakku.
kuorrute:
1 dl kuohukermaa, 120 g pehmeitä lakritsikaramellejä - hopeatoffeetahan löytyy taas!
Kuumenna kerma kattilassa ja sekoita joukkoon lakritsikaramellit vähän kerrallaan kunnes kaikki ovat sulaneet ja seos on tasainen. Anna jäähtyä hetki ja kaada jäähtyneen kakun päälle, anna maustua jääkaapissa muutama tunti. Koristele lakoilla ja jos haluat voit kiertää lakritsinauhaa koristeeksi kakun ympärille.
Osuin syksyn aikana jossain kohdin katsomaan TV:stä tulevaa Koko Suomi leipoo -ohjelmaa kun sitä oli mennyt jo monen monta jaksoa. Kyllähän sieltä kivoja reseptejä nousi kokeiltavaksi ja tämän tein näistä ohjelman leipomuksista jaksossa, jossa tehtiin keikauskakku. Ohje löytyy ohjelman sivuilta ja kakun teki kisan nuorin leipoja. Banaani-suklaa keikauskakku. Banaanit karamellisoitiin tuonne vuuan pohjalle ja kakkupohja oli aivan ihanan kostea. Kisassa päälle laitettiin vielä paahdettuja suolapähkinöitä ja kinuskiraitaa, mutta en kyllä niitä tähän ihanuuteen kaivannut. Tämä oli todella suussa sulavaa ja varmasti teen tätä toisenkin kerran. Pahoitteluni surkeasta pimeän ajan kuvasta, joka ei tuo oikeutta tälle ihanuudelle!
Isänpäivän kakun koristeluun kokeilin ensimmäistä kertaa Nykistä tuomaani neilikkamuottia. Olipahan turaus. Harjoittelua vaatii vielä. Kakun täytekerroksiin menin laittamaan Maraboun minttusuklaasta yhden lyhyen rivin (jotain 3-4 palaa) ja se oli virhe. Mintun maku löi ärsyttävästi läpi kaiken muun maun ja mukaan olin painellut ihania isoja pakastevadelmia (oman maan), eikä niitäkään sieltä maistanut, väri vaan kertoi niitä siellä olevan.
Tässä vielä pari lisäkuvaa. Kerrottakoon, että pidän minttusuklaasta, mutta ko. suklaa oli kyllä ihan virhe ja tuskin käytän sitä enää leivonnassa.
Nyt sitten odotellaan joulukauden avausta ja pienimuotoisesti tulee varmaan leivottuakin, vaikkakin meidän perinteet ja painopisteet ovat enemmän ruokapuolella.
]]>Ensimmäiseksi keskitytään näihin "pakko maistaa" leivonnaisiin, muita ruokakuvia samalla teemalla en tänne sen kummemmin laita. Tässäpä Magnolia Bakeryn kuppikakut, jotka olivat ihan mukavan kokoisia. Vaikka reissussa ei kaloreita lasketakaan, niin jotenkin täytyy tullessa omiin vaatteisiinsa vielä mahtua ja sen vuoksi jaomme aina maisteltavat mikäli mahdollista. Pahoittelut kirkkaista kuvista, mutta se aurinko vaan paahtoi kirkkaalta taivaalta päivästä toiseen..
Ylempi oli Red Velvet eli varsinainen taikinaosuus on todella punaiseksi värjätty, päällä ilmeisesti jokin "peruskreemi". Red Velvet -versioita oli muutenkin tosi paljon tarjolla, myös kakkuina.
Alempi oli Beanut Butter, jossa kreemissä hennosti maistui tuo maapähkinävoi, nyt en enää muista minkälainen pohja oli. Molemmat versiot olivat kuitenkin ihanan kosteita sisältä ja todella painavia!
Juustokakkusektorilla tein niin, että googlasin paikan päällä hakusanalla New Yorkin paras juustokakku ja se johdatteli meidät maanpääliseen paratiisiin. Tässä Eileenin pikkupuodissa oli pieni tiski täynnä erimakuisia ihanuuksia, muutama kahvilan pöytä asiakkaille sekä jono ulos asti. Nämä ihanuudet eivät ole suuria, sellaisia meidän melko pienien muffinssivuokien kokoisia ja melko mataliakin - hintaa 2.5 dollaria kappale.
Ylinnä on reissussa vähän rähjääntynyt perusversio, sitten vadelmahillolla päällystetty ja alinna mokkaversio, joka olisi voinut jäädä ostamattakin. Jätin onneksi tuon perusversion puolikkaan viimeiseksi ja kun sitä oli maistanut melkein aloin itkemään ja sanoin armaalleni, että nyt voin kuolla! En ole KOSKAAN laittanut mitään noin ihanaa leivonnaista suuhuni! Tähän asti parhain versio juustokakusta on nautittu Berliinissä muutama vuosi sitten, mutta piti mennä New Yorkiin asti saamaan pohjat tälle. Analyysi (mikäli sitä pystyin yhtään tekemään) oli, että keksimurupohja, mutta mikä ihmeen juusto ja miten se olikin saatu niin kuohkeaksi - suli suussa. Voi ja niin monta makua jäi vielä maistamatta....
Tässä jonkin lähikuppilan "perusversio" juustokakusta. Ei huono tämäkään (joskaan ei itkettävän hyväkään) ja palalla olikin sitten kokoa sekä paksuutta - hintaa 10 dollaria. Pohja oli vähän jonnin joutava, liekö joku valmiskakkupohja, eikä kuohkeuskaan ollut kummoinen. Kiva juttu oli sitruunaruohosta tehty siirappi tuossa päällä, sopi tosi hyvin raskaan juuston kanssa.
Seuraavaksi pläjäys näitä varsinaisia reissukuvia.
Empire State Building
Time Squaren valot
Ground Zero
Pääsin käymään myös "leipurin taivaassa", josta ystäväni oli tuonut jo muutama vuosi sitten minulle tavaraa. Liike on ymmärtääkseni niistä päivistä siistiytynyt kovasti. Apua olisi saanut paremmin espanjalla kuin englannilla, mutta jos tiesi mitä halusi ja ei apua tarvinnut niin ongelmaa ei ollut. Armaani hyperventiloi jo ovella ja oli varma että mopo rouvalla lähtee käsistä, mutta toisin kävi - selvisin reilulla 30 dollarin panoksella. Joku ihme jarru meni päälle vaikka rahaa olisi ollut ja matkalaukuissa runsaasti tilaakin niin kummoisia eivät ostokseni olleet. Wiltonin 4 geeliväriä (jotka ovat tajuttoman halpoja), jokunen koristelumuotti ja pienen pieniä sydän nonparelleja. Armaani tunsi itsensä aivan kotoiseksi kaupassa, vaikka se oli lattiasta kattoon täynnä kaikkea, mitä ikinä voi leipomisessa tai koristeluissa tarvita (heillä on nettikauppakin) sillä KAIKKI ASIAKKAAT OLIVAT MINUA LUKUUNOTTAMATTA MIEHIÄ! En itse siihen ensin edes kiinnittänyt huomiota. Ja jokainen mies kyllä tiesi mitä sieltä haki, josta päättelin että ammattilaisia lienee.
New York Cake & Baking Supplies
Viikko New Yorkissa oli meille aivan riittävästi ja sitten läksimme toiseksi viikoksi autoilemaan. Liikenne sujui kuskin mielestä tosi hyvin, nopeudet eivät päätä huimanneet ja kaikki ottivat toiset huomioon todella hyvin. Kaistoja oli tiellä parhaimmillaan 12 vierekkäin. Ensimmäinen etappi oli Atlantic City, joka on kasinokaupunki ajalta ennen Las Vegasia. Tämä kuva on otettu hotellihuoneemme ikkunasta 19 kerroksesta illalla. Tämän hotellikompleksin lisäksi näky meri ja silmänkantamattomiin hiekkarantaa. Lämpöäkin oli vielä jotan 28 astetta, vaikka oli syys-lokakuun vaihde.
Atlantic City
Ripley`s Believe or not!
Seuraavaksi ajelimme Washingtoniin, joka olikin todella rauhallisen oloinen hallintokaupunki New Yorkin jälkeen. Pilvenpiirtäjiä ei ollut ja kaikki kojukaupustelu ja tyrkyttely kaduilta puuttui. Mualaisen sielu lepäsi. Tässä Obamoitten takapihalta ja koska olen onnistunut kuvaamaan Pisan tornin suoraksi niin tulkoon nyt Valkoinen Talo vinoksi. Lukemat huitelivat lämpömittarissa 32-34 asteen välillä, lokakuuta siis.
White House
Capitol kukkulaa
FBI:n "päämaja"
Washingtonista ajelimme Philadelphiaan - aurinko helli matkaajaa edelleen.
Jos huonosti menee niin tämäkin vaihtoehto sujuu jenkeissä vaivattomasti (auton ikkunasta räpsäisty). Eli avioerokeskus, hintaa avioerolle 399 dollaria!
Tämä vaihtoehto oli mielestämme kuitenkin parempi!
Philadelpiasta ajelimme takaisin New Yorkiin, josta lensimme kotiin sulattelemaan näkemäämme.
]]>
Vadelmasato oli hyvä tänä kesänä ja omat muutamat puutarhavadelmapensaatkin tuottivat kivasti satoa. Tämän kakun voi tehdä muistakin marjoista ja alkuperäinen ohje on muistaakseni mustaherukasta. Tällä kertaa päällä kuitenkin puutarhavadelmia ilman mitään kiillettä. Tässäpä ohjetta:
Pohja:
300 g kaurakeksejä muruina
75g sulatettua rasvaa (voi tai margariini)
Täyte:
6 liivatelehteä liotettuna kylmässä vedessä
300 g valkosuklaata sulatettuna
4 dl kuohukermaa vatkattuna
½ dl sokeria
500 g maitorahkaa
½ dl vettä liivatteen liuottamiseen
Pinnalle:
400 g esim. pakastemustaherukoita, tuoreita vadelmia, mustikoita jne
2 dl hyytelösokeria
2 dl vettä
Seuraava kakku olikin "yleisön suosikki" raikkautensa vuoksi. Eli keksimurupohjainen raparperihyydykekakku, jossa oli sulatettua valkosuklaata jamansikan paloja joukossa.
Seuraavaksi varsinainen kermatäytekakku, jossa oli täytteenä vanilja-vadelmamousse (muistaakseni) molemmissa kerroksissa. Keltainen valikoitui näihin koristuksiin väriksi tämän hetkisen kotimme tehostevärin mukaan (juurikin niin, kaikki otetaan huomioon).
Sitten tulee tänään töihin viedyt hyydykekakut. Tässä välissä piipahdettiin Ruotsissa ja tuliaisena tuotiin tajuton flunssa joka hienosti kaatoi petiin kuumeessa ja kakkuleipurin energia oli kyllä aika vähissä. Nämä kakut oli kuitenkin helppo toteuttaa kun pakastin tarjoili antejaan. En ole muuten ikinä - siis ikinä - tehnyt hyydykekakkua niin sokkona kuin nyt. En maistanut mitään - siis mitään - ja sen vuoksi oli aivan turha maistella moussea - ohjeella + soveltaen (joku vika minussa on kun koskaan en tee täysin ohjeen mukaan vaan aina täytyy soveltaa) mentiin. Kyllä jännitti lopputulos ja maistoin toki kakkua, joka ei vieläkään maistunut miltään. Rakenteen kyllä tunsin ja se oli mukava + pohjaksi laittamani kakkupohjan kerros (pari niitä siis löytyi pakkasesta jemmasta) toimi oikein hyvin. Nämä ovat siis omenahyydykekakut, joissa kiilteenä on mummin kauniin väristä omenamehua.
Kuvat on otettu eilen ilta-auringossa ja väri aika oikeanlainen. Aluslautasia en vielä siinä vaiheessa laittanut. Tein tummasta suklaasta elämäni ohuimmat pursotukset ja nuo reunoilla olevat koristukset ovat tooooosi pieniä. Pursotus sujui tosi kivasti ja olisi ollut kiva tehdä enemmänkin! Tässä lisää kuvia, kakut saattavat olla sekaisin, koristuksissa vähän eroa, maussa tuskin mitään - luulisin.
Ei se ihme että niitä PYÖREITÄ VUOSIA täytetään tällä kakkumäärällä!
]]>Ensimmäisenä kuvat kyläreissuun viedystä kakusta, jossa käytin edellisen kakun Candy Melts koristuksien loput. Ja päällä suklaakiille.
Meillä oli helatorstaina sekä saman viikon lauantaina leipomuskurssia italialaistyttöjen kanssa. Torstaina mummi opetti meitä kaikkia tekemään lettivehnästä ja lauantaina leivoimme hyydykekakkuja, korvapuusteja, bostonpullaa (vaniljatuorejuusto-mustikkatäytteellä) sekä lihariisipasteijoita. Nämä seuraavat kakut liittyvät tähän leipomussessioon ja joukossa on myös jokin ei minun tekemäni. Täytteenä oli aikalailla suomalaisia marjoja: metsä- ja puutarhavadelmia sekä toisissa kakuissa mansikoita. Koristeena taisi olla ulkolaista tuoremansikkaakin. Hyydykekakut nimenomaan olivat toiveina ja siksi teimme niitä. Italiassa kun on pitkä kuuma kesä ja pursotettujen kermakakkujen teko on aika haastavaa. Suklaamousse-kerrokset tulivat jokaiseen kakkuun. Tässäpä kuvasatoa.
Naapurin nuori neiti pääsi eilen ripille ja teimme hänen juhliinsa kaksi kakkua yhdessä. Rippilapsen toiveesta välissä olivat nämä hyväksi havaitut suklaa- ja mansikkamousset, joissa jälkimmäiseen lisättiin myös tuoreen mansikan paloja sattumiksi. Neitokainen pursotti itse nuo suklaalehdykät ja minä tein jäljelle jääneestä sulatetusta suklaasta "ylläriksi" nuo perhoset tuohon päälle. Ruusut ovat myös minun käsialaani. Juhlissa oli kyllä niin paljon herkkuja, että vieläkin on ähky olo eilisestä. Punaiset ruusut toistuivat niin muissa kakuissa, kuin juhlapöydän ruusuissakin. Nämäkin kakut ovat taas ulkonäöltään toisintoa jo aiemmin tehdyistä ja kuvatuista, mutta maistelijoina oli täysin eri porukka.
]]>
Tämä kakku on sitten tien toiselta puolen naapurista pari päivää aikaisemmin kysytty tilauskakku perheen 11-vuotiaalle neitokaiselle kaverisynttärikakuksi. Mitään toiveita ei ollut ja täysin vapaat kädet siis tekijällä. Mikä sen hienompaa.
Tämä kakku oli muuten siitä haastava, että kuljetin sitä huoneesta toiseen kuvausta varten ja vielä terassillakin (alakuvassa) ja yksikään otos ei ollut kakulle eduksi. Jotenkin väri muuttui tunkkaiseksi ja mikään kuva ei ole luonnollisen näköinen - vaikea kuvattava tällä kertaa.
Jotenkin sitä toistaa taas itseään ja täytteinä oli (tälläkin kertaa, kiitos mummin mansikkamaan) mansikkamoussekerros ja suklaamoussekerros. Sain palautetta vallankin tuorejuusto-kermavaahto-maitosuklaakerroksesta, että se oli tosi hyvä ja perheelle täysin uusi tuttavuus. Tuo violetti väri tulee siitä, että tämä syntymäpäiväsankari on pitkin talvea kulkenut violetissa ja näyttää olevan mieluinen väri. Kakusta sain palautetta että oli mieluisa sen vuoksi, ettei ollut liian makea.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Sunnuntaiaamuna sitten yllä mainittua kakkua koristellessani kakutti oikein toden teolla ja päätin olemassa olevista aineksista tehdä töihinkin kakun näin maanantain loiventamiseksi. Arvelin, että heti kysytään syytä kakun tekoon ja mietin tätä vasta kun kakku oli jo hyytymässä. Tajusin, että olen ollut ko. työpaikassa tasan 3 vuotta viime perjantaina (3 päivää sitten) ja meidän nuorempi koira täyttää parin päivän päästä 3 vuotta!! Kyllä syyksi minulle vielä ehdotettiin työkaverini pojan viime perjantaina ollutta 16-vuotispäivää - no menköön samaan syssyyn tuokin (terveiset vaan sille perheelle). Joten aina on syytä juhlaan ja kakun tekoon! Tässäpä tämä:
Kakku sai pintaansa kuvan ottamisen jälkeen aamulla ennen lähtöä kelta-valkoisia nonparelleja ja ne sopivatkin siihen mainiosti. Yötä vasten olisivat vaan turhaan sulaneet tuohon pintaan. Kyseessä oli persikkamoussekakku vaniljalla ryyditettynä ja nuo koristeet on sulatetuista Candy Melts-napeista tehty.
]]>
Kakun välissä oli vaniljarahkakerros sekä mascarponepohjainen mansikkakerros, joka olikin mielestäni tosi ihana. Kakkupohja oli hieman kaakaolla terästetty, mutta ei kovin suklainen. Ensimmäistä kertaa kokeilin tuota suklaakermavaahtoa ja se maistui aivan ihanalle! Tein sen vispaamalla vispikerman hieman löysäksi ja sekoittamalla joukkoon sulatettua maitosuklaata. Vähän pilkulliseksi se jää, mutta maku oli tosi ihana. Se tosin täytyy muistaa, että vaahto jämäköityy tosi nopeasti ja ei ollut helppo pursotettava. Ensimmäinen pursotuskerta meni ihan pieleen ja piti kaapia kermat kakusta pois. Sitten kun toisella kertaa pursottelin, niin kerma vaan poksahteli tyllan läpi (näkyy kuvassakin), koska sekaan oli mennyt niin paljon ilmakuplia. Surkea oli lopputulos pursotukselle (kuvassakin näkyy, että paikkailtu on), mutta maku tässä korvasi epäonnistumisen.
]]>
Ensimmäinen pieni kakku on itseasiassa kokeilu tästä brush embroidery-tekniikasta ajatuksella, että voiko sen laittaa jähmettyneen suklaakuorrutuksen päälle marsipaanin/sokerikuorrutuksen sijaan. Vastaus näkyy alla eli voi.
Kakku on tehty jo tammikuussa syntymäpäiväkahville ja en nyt muista enää täytettä, mutta suklaista oli koska se on syntymäpäiväsankarin lempijuttuja.
Seuraavana sitten taas tämä ihana aamun klo 6 pimeäkuva töihin viedystä ystävänpäiväkakusta. Koristelu samalla tekniikalla ja sama juttu täytteen kanssa, en enää muista sitä, mutta yhtään ei tarvinnut roskiin heittää, joten taisi maistua.
Iloista kevään odotusta kaikille!
]]>