Ylläripylläriksi vein äitini syntymäpäiville kukan asemasta tämän Saintpaulia - kukkakakun. Niin kauan kuin muistini yltää on äidillä ollut näitä kukkia rivi ikkunalla kukkimassa. Kun sitten näin Nami-hiiren blogissa lehdestä otetun kuvan tällaisesta kakusta niin idea oli valmis. Kiitos vaan Nami-hiiren laajojen postausaiheiden!

Vaikka kuinka värjäsin tumman ruskealla pastavärillä tuota "ruukun" kermavaahtokuorrutusta niin ei siihen kyllä väriä tullut juuri nimeksikään. Sitten yön yli hyytyessä oli jotenkin ne vähäisetkin värit kadonneet. Tuo ruukun sileäksi saaminen olikin tosi vaikeaa ja ei sitten millään onnistunut kun muoto oli alaspäin kapeneva. Vihreitä lehtiä olisi saanut olla myös enemmän. 

Tässä toisensävyisessä kuvassa nuo kukat ovat violettejä niinkuin ne luonnossakin olivat. Kakussa on suklaakakkupohja ja samaa mansikkamoussea sisällä kuin "pääkakussakin! Kukat sokerimassaa ja lehdet marsipaania. "Multa" tummasuklaarouhetta.

Tämä kukkakakku oli verannan pöydällä viileässä ja se meni kyllä täydestä, serkkuni mm. etsi pöydältä kakkua, mutta ei sitä sieltä löytänyt!

Tein äitini 70-vuotispäiville kakun, jossa oli toiveen mukaan mansikkaa ja banaania. Söimme vappuna porukalla samansisältöistä kakkua ja totesimme, että tämä vanha perinteinen kombinaatio toimii edelleen hyvin. Banaania laitoin siivuina yhteen väliin ja seuraksi reilu kerros mansikkamoussea jossa oli myös ulkolaisen mansikan paloja sattumiksi. Toisessa välissä oli mansikkamoussen kaveriksi laitettu kerros suklaalevitettä.

Tuli aamuhämärissä vähän hätäisesti kuva otettua ennen lähtöä ja täytyy sanoa, että joskus voisi vähän keskittyäkin ennenkuin kuvat räpsäisee. Yhtään kunnon kuvaa ei ollut koko kakusta. Tässä vielä lähempi otos.

Nyt ei ollut hörhellysten aika ja aika yksinkertaisen halusin kakun ulkonäöstä. Viimeisimmässä isommassa kakkuprojektissa "viritin" tuon koripunoksen vanhasta muistista jälleen käyttöön ja se näytti niin kivalta, joten halusin sen myös tämän kakun päälle.

Onnea äiti vielä kerran!

Kävimme pääsiäistä viettämässä siellä, minne kaikki tiet vievät. Saimme nauttia auringosta sekä vähän pilvisemmästäkin kelistä. Näiden kuvien myötä tarjoan makeita herkkupaloja reissultamme - paljon enemmänkin olisi kuvia voinut ottaa (vaikka kaksi kameraa kulkikin mukana koko ajan), mutta kun oli oikeastikin keskityttävä myös näkemäänsä.

Töissä heittelin läppää lähtiessä, että olen menossa Paavia tapaamaan Pietarinaukiolle, vain minä, mieheni ja Paavi. No siinähän kävi niin, että pitkän kävelyn päätteeksi tulimme aukiolle keskiviikkona klo 12 ja siellä oli mielestämme aika tyhjää. Yhtäkkiä näin valkoisen auton laskeutuvan kirkon edestä yleisön luo ja sitten tajusin - Paavi!!! Oikeasti!!!! Ja silloin myös järkkärikamerani tilttasi. Tuskallisen räpläyksen jälkeen sain yhden kelvollisen otoksen ja onnekseni oikea objektiivi oli jo kamerassa, sitä ei enää olisi ehtinyt vaihtaa. Tämä oli siis ihan sattumaa. Eilen samaisella aukiolla onkin sitten jo ollut 100 000 kuulijaa!

Olen jakanut nämä  muutamat kuvat seuraavasti (tiedoksi heti, että syömisiä ei tullut kuvattua, muuta kuin italialaisperheessä, johon siirryimme viimeisiksi päiviksi ja ne kuvat ovat "yksityisiä"): Kasvit, ihmiset työssä, yleisiä näkymiä (ei niinkään raunioita, monumenttejä). Harmi kun ei torilla tullut kuvattua vihannesten ja hedelmien kirjoa - ensimmäinen sato on jo saatavilla ja se kyllä näkyi tarjonnassa!

Viimeisenä ystäväperheemme parvekkeelta otettu kuva kun freesiat kukkivat ja tuoksu oli huumaava. Kuva on otettu Latina-nimisessä kaupungissa hiukan Roomasta etelään.

Tämän kuvakavalkadin myötä toivottelen kaikille iloista kevään odotusta - kyllä se sieltä kesäkin vielä tulee, vaikka nyt täytyy myöntää (kun harmaalta taivaalta alkoi juuri tulla lunta lisää), että vähän tulee jo välillä uskon puute. Kiitos myös kaikille kommentteja jättäville - olen vähän huono vastailemaan, vaikka aina viesteistä kovin ilahdunkin!

Tein jo toisen kerran pienen ajan sisään tätä ihanaa juustotorttua ja nyt kokeilin appelsiinituorejuustoa tuon suklaan makupariksi ja hyvää tuli!

Tätä ohjetta on mm. kampaajani ja hierojani pyytänyt kirjoittamaan tänne, joten tässäpä tämä - terveiset vaan molemmille!

Brownie-juustotorttu: 

pohja:

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva. Lisää sokeri, kananmunat ja seikoita tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita jälleen ja levitä hyvin voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itse käytän tuota leivinpaperiversiota ja lasagnevuokaa). Paista 175 asteessa reilut 20 minuuttia - pohja saa jäädä hieman kosteaksi uunista pois otettaessa.

Täyte:

200g appelsiinituorejuustoa

100 g maitorahkaa

150g ranskankermaa

2 kananmunaa

(100g valkoista sulatettua suklaata jos haluat)

Tuon appelsiinituorejuuston + maitorahkan voi korvata yksinkertaisesti maustamattomalla tuorejuustolla. Jos olet makean ystävä niin ripauksen voi laittaa silloin sokeria joukkoon pelkkää tuorejuustoa käytettäessä jos et laita tuota valkosuklaata. Tuo appelsiinituorejuustohan on hieman makeaa jo valmiiksi. Tässä tortussa minä jätin tuon valkosuklaan pois, mutta edellisellä kerralla sitä käytin pelkän maustamattoman tuorejuuston kanssa.

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma. Lisää munat hyvin sekoittaen (sitten sula valkosuklaa jos sitä käytät). Kaada täyte pohjan päälle ja paista noin 12-15 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt. Tämä piiras on parasta antaa jähmettyä yön yli, jolloin se on parhaimillaan.Tuon pinnan marmoroinnin voi tehdä sulatetulla tummalla suklaalla tai ottamalla vähän täytettä sivuun ja sekoittamalla suklaata siihen ja sitten marmoroimalla.

Tämän kanan on minulle joskus ommellut äitini. Kanan sisällä on kuppi, jossa on kaikenlaisia pääsiäisnamuja - siipeä kun nostaa niin namuihin pääsee käsiksi.

Kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa pääsiäisen aikaa näin vähän etukäteen. Me lähdemme tiistaina "Paavia katsomaan" ja pääsiäinen menee vähän erilaisissa merkeissä tällä kertaa. 

Hyvää pääsiäistä!

Minulla oli työpaikalla vähän enemmänkin syytä juhlaan ja sen vuoksi halusin viedä nämä kakut. Täytteessä oli sitten edellispäivän kokeilun perusteella lisätty limeä ja ensivaikutelma itselle oli että nyt kyllä mopo lähti käsistä, mutta ei se ihan niin käynytkään. Kun suupalassa oli sekä täytettä, että kakkupohjaa niin kombinaatio oli ihan ok. Tuorejuusto-kermamoussessa oli lisäksi vadelmia survottuina ja kokonaisina sekä Daimrakeita.

Ensimmäistä kertaa tein tuolla mallilla suklaalehtiä ja idea näihin kakun väreihin tuli itse asiassa kahvipöytään ostetuista serveteistä. Espanjalaiset mansikat ostin lauantain pikkukakun täytettä varten ja niistä sitten vähän jäi koristeeksi näihin. Perinteiset kermaruusut (jälleen kerran) päälle.

Voi että minä pidän näistä täysin syötävistä kakun koristeista, joita ei tarvitse siirtää syöjän tieltä yhtään mihinkään!

Iltapäivän viimeisillä luonnonvaloilla yritin ottaa kuvaa molemmista kakuista yhtäaikaa. Tuo mm. koripunokseen käytetty kerma oli värjätty kahvilusikallisella tummaa kaakaojauhetta ja ripauksen se tarvitsi myös sokeria. Paljon ei tummaa kaakaojauhetta näköjään kärsi laittaa, sillä maku muuttuu tunkkaiseksi helposti. Tässä tämä menetteli, kakuissa kun oli kevyt suklaapohjakin.

Ainut onnistunut kuva oli näköjään vähän ihmeellisestä kuvakulmasta ja vähän sinnepäin roiskaistu. Kakut taisivat riittää ihan hyvin yököillekin ja vielä seuraavan aamun porukkakin pääsi niistä osalliseksi.

"Pikkuinen" kuopuksemme täytti 22-vuotta ja pienellä porukalla sitten söimme ja nautimme jälkiruuaksi pikkuista kakkua. Tämä oli neljän munan pohjalla tehty ja täytteessä oli hieman jo kokeilua tuleviin vähän isompiin kakkuihin, jotka viedään ihan eri syystä työpaikalleni. Raati maisteli täytettä ja raadin jäsenet kehoittivat hieman lisäämään limen määrää, jonka sitten toteutan seuraavassa huomenna tapahtuvassa projektissa.

Kokeilin tuota pursotustyyliä ensimmäisen kerran, sillä se on jo useammassa blogissa ihastuttanut. Mutta kermavaahtoni (Flora vispi aina vain) oli tosi täynnä ilmakuplia ja nehän sitten katkoivat noita pursotuskiemuroita ikävästi. Ihan varma en ollut tyllani sopivuudestakaan tuohon, mutta kokeilen tätä varmasti uudestaankin ja toivottavasti paremmalla onnella!

Onnea äidin "pikkuiselle" vielä kerran!